Tilastotietoa revontulista


Ilmatieteen laitos on kuvannut revontulia Suomen Lapissa järjestelmällisesti 1970-luvulta lähtien. Pitkän, 1973-1997 ulottuvan havaintosarjan avulla voidaan määrittää tilastollisesti revontulten esiintymistodennäköisyyksissä esiintyvät vuosi- ja vuorokausivaihtelut ja ne leveyspiirit, joilla revontulia useimmiten nähdään.

Kuva 1:
Revontuliöiden lukumäärä kuukaudesta toiseen. Punaisen käyrän mukaan niiden esiintymisessä Etelä-Suomesta napapiirille on huippukaudet maaliskuussa ja syyskuussa. Napapiirin pohjoispuolella huippukausi sattuu tammikuulle. Kesäkuukausina revontulia ei näy valoisien öiden vuoksi.


Kuva 1: klikkaa kuva suuremmaksi.

Kuva 2: Revontulien tilastollinen esiintymistodennäköisyys tunnista tuntiin Lapissa. Hieman ennen keskiyötä on tilastohuippu, jolloin revontulia näkyy taivaalla lähes 80 % todennäköisyydellä edellyttäen, ettei pilviä ole liikaa näkyvyyttä estämässä.

 

Kuva 2: klikkaa kuva suuremmaksi.

 

Kuva 3:
Revontuliöiden määrä (prosentteina kaikista pimeistä öistä) Euroopassa. Kuvion mukaan Tromsassa Norjassa lähes kaikkina öinä taivas on valaistu revontulilla. Revontuliöiden määrä vähenee etelään mentäessa. Oulussa prosenttiluku on noin 30, Helsingissä 5. Keski-Euroopassa revontuliöitä on vuosittain keskimäärin yksi tai vähemmän.

Kuva 3: klikkaa kuva suuremmaksi.

 

Kuva 4:
Revontulien esiintymistodennäköisyys 2000-luvulla. Revontuliöiden lukumäärä on normitettu kuvausöiden lukumäärällä jokaiselle asemalle ja vuodelle erikseen. Tutkimuksessa käytetyt revontuliasemat etelästä pohjoiseen ovat Hankalsalmi (HAN), Sodankylä (SOD), Kilpisjärvi (KIL), Longyearbyen (LYR) ja Ny-Ålesund (NAL).

Kuva 4: klikkaa kuva suuremmaksi.

 

Lisätietoa revontulista Ilmatieteen laitoksen sivuilla
Revontulihavainnot Suomessa vuosina 1748-2009 (pdf 2.3MB)